Matka Etelä-Koreaan alkoi mukavasti, kun sain ystävältäni kyydin kentälle. Ennen matkaani olin ehtinyt opiskella Korean kieltä siten että pystyin muodostamaan yksinkertaisia lauseita ja lukemaan korealaista tekstiä. Korean kulttuuriin ja historiaan ajattelin perehtyä paremmin lentojen aikana.
 | Matka alkoi lennolla Helsingistä Tukholmaan. Oikealla kone, jolla lennettiin Pekingiin. Kahdeksan tuntia kestäneen lennon aikana sain hieman nukuttua ja lueskeltua matkaopasta. |  |
|
| Vasemmalla suihkulähde Pekingin lentokentällä.
Oikealla ollaan jo perillä Soulin kentällä. |  |
Matka lentokentältä Soulin keskustaan kesti Express-junalla noin 40 minuuttia. Matkan aikana sai jonkinlaisen käsityksen Soulin ympäristöstä, jonne on rakennettu lukuisia kerrostalolähiöitä.
Soulin juna-asemalla kävin smoothie-baarissa, jossa tilauksen valmistuminen ilmoitettiin tällaisella laitteella, joka alkoi vilkkumaan, kun tilaus oli valmis.
Ensimmäinen silmäys Soulin karttaan sai aikaan himan sekasortoisen tunnelman. Yli 10 miljoonan asukkaan kaupungin hahmottaminen ei käy ihan hetkessä.
Perillä ensimmäisessä majapaikassa. Edellisenä iltana päätin ottaa majapaikkaan taksin ja tietysti tein perinteisen turistivirheen ja hyväksyin ensimmäisen taksitolpalla odottaneen taksikuskin tarjouksen ja maksoin matkasta reilusti yli tuplahinnan...
Ensimmäinen aamiainen Soulissa. Kolmioleipä ja mehu maksoivat yhteensä noin 1,70 €.
Näkymä kotikadulleni. Soulissa takseja on aivan käsittämätön määrä. Suurin osa kaduilla liikkuvista autoista on takseja. Tämä johtunee siitä, että taksit ovat kiinteä osa julkista liikennettä. Taksimatkan voi maksaa julkisen liikenteen matkakortilla. Normaali 20 minuutin taksimatka maksaa noin 5 euroa ja bussi- ja metromatkat noin euron. Yksityisautoilu ei siis ole kovinkaan kannattavaa. Päästäisiinköhän Suomessakin jossain vaiheessa samaan...
Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä tarinaa PC cafessa, eli Internet-kahvilassa, jotka täällä päin ovat käytännössä pelaajille suunnattuja peliluolia. Koneet ovat viimeisen päälle viilattuja pelikoneita ja näytöt hulppeita 27-tuumaisia ruutuja. Tunnin peli-/nettisessio maksaa reilun euron.
Tällaiseen konseptisähköpyörään törmäsin kierrellessäni lähialueita. Vaikuttavan oloinen pyörä, jonka maksiminopeus on 25 km/h ja ajosäde noin 30-40 km.
Soulin metrokartta vaikuttaa äkkiseltään monimutkaiselta, mutta käytännössä se on erittäin selkeä ja yksinkertainen ja niiden käytön oppii hyvin nopeasti. Soulin metrot ovat myös erittäin laadukkaita ja mukavia (ja edullisia).
Suomalaisen pelifirman luoma Clash of Clans on vahvasti markkinoitu täällä. Japanilainen yritys osti suomalaisfirman osakkeista 51% 1.5 miljardin dollarin hintaan... ei kun pelejä koodaamaan...
Korealainen versio silakkamarkkinoista...
Erikoisen näköisiä lahjapaketteja... Katsotaan mitä päätän tuoda tuliaiseksi... :)
Suuri katettu tori Soulin keskustassa, josta löytyi tavaraa ja syötävää joka lähtöön.
Aivan Soulin keskustaan on kunnostettu vanha joki, joka on täynnä pieniä ja isompiakin kaloja. Suuren ihmismassan ja kiireen keskellä istahtaminen tämän joen ääreen saa mielen rauhoittumaan.
Perinteisiä korealaisia pukuja.
Soulissa perinteiset rakennukset kohtaavat...
...uudemmat rakennukset. Kuvien rakennukset saman kadun vastakkaisilta puolilta.
Ja jotta globalisaatio ei unohtuisi - Volvon konttori lähellä majapaikkaani.
Mielenkiintoista arkkitehtuuria.
Eilen illalla kävimme isäntäni kanssa syömässä paikallisessa grilliravintolassa, jossa oli tosi mielenkiintoinen konsepti - sen sijaan, että grillattavat olisi tuotu valmiina lautasella, sai asiakas grillata lihat itse pöydän keskellä olevalla grillillä, johon tarjoilija toi kasan kuumia hiiliä ja ritilän (jota vaihdettiin vähän väliä puhtaaseen). Herkullisen, itse grillatun lihan ohessa tarjolla oli kaikenlaisia lisukkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti